lempeä, luova ja inklusiivinen valokuvaaja Turku, suomi ja eurooppa

Minusta

Elämässäni rakastan rauhallista arkea ja sen pieniä rakkauden ja ilon hetkiä

Hei, olen sonja

Olen lempeä, luova ja inklusiivinen valokuvaaja Turusta. Rakastan arkisia, rakkaiden ihmisten kanssa jaettuja hetkiä – juuri niitä, joita haluaisin sinulle taltioida! Olen hurahtanut myös juurileivontaan ja maata pitkin matkusteluun, jotka hitaudessaan sopivat tähän rauhan tarpeeseen. ADHD-ihmisenä olen myös nopea ja impulsiivinen, joka palvelee yrittäjyyttä täydellisesti!

Uskon, että queerinä marginalisoituun vähemmistöön kuuluminen auttaa minua tunnistamaan ja huomioimaan erilaisten ihmisten tarpeet. Arvoni määrittelevät minut ja työssäni minulle tärkeintä on tehdä parhaani sen eteen, että olen saavutettava ja turvallinen kaikille. Vapaa-ajallani olen vihainen feministi, jolla on “soft spot” ihmisille, jotka yrittävät parhaansa (kuten itselleni, hah). Vähintä mitä voin tehdä, on kouluttaa itseäni jatkuvasti yhdenvertaisuuteen liittyen – varsinkin sellaisissa asioissa, joista minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, kuten rasismiin ja ableismiin liittyen. Samaan aikaan haaveilen sellaisesta maailmasta, jossa tällaista asiaa ei tarvitsisi kirjoittaa esittelyyn, koska kaikki olisivat oikeasti yhdenvertaisia.

Elämässäni on ollut ajanjaksoja, jolloin en ole kokenut oloani turvalliseksi. Työssäni priorisoin sen, että onnistun luomaan sinulle turvallisemman tilan tutkia ja ilmaista identiteettiäsi, voimaasi, herkkyyttäsi ja rakkauttasi. Haluan olla ihminen, jolle sinusta tuntuu mukavalta jakaa ajatuksiasi ja tunteitasi, ja jolta voit kysyä mitä tahansa.

Arvostan luottamusta ja kunnioitan rajojasi: en koskaan jaa eteenpäin henkilökohtaisia asioitasi, kuuntelen sinua läpi prosessin, ja odotan aina suostumusta esimerkiksi ennen kuin jaan kuviasi someen. Tunnistan valta-aseman, jonka kamera minulle antaa, ja pyrin purkamaan sitä antamalla sinulle vallan määritellä mitä ja milloin olemme tekemässä. Samaan aikaan pyrin parhaani mukaan ymmärtämään ja kohtaamaan sinut ja tarpeesi niin, ettei sinun tarvitse kannatella kuvausprosessia yhtään enempää kuin haluat!

Käytän englanniksi pronomineja they/them.

Kuvat: Tinksu Wesmann ja Laura Karlin.

ydinarvoni

Kaiken tekemiseni ytimessä on ymmärrys siitä, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Pyrin työskentelemään ulossulkevaa politiikkaa, rakenteellista sortoa, syrjintää, edellämainittuja tukevia normeja ja kaikkea sellaista vastaan, mikä pyrkii määrittelemään arvoamme ihmisinä. Olemme kaikki samanarvoisia ja sen pitäisi tarkoittaa myös yhtäläisiä oikeuksia, reiluja mahdollisuuksia, resursseja ja representaatiota. Pyrin omassa työssäni toimimaan arvojeni mukaisesti esimerkiksi positiivisen erityiskohtelun ja paremman representaation keinoin, sekä kouluttaa itseäni ja käyttää omaa alustaani näistä aiheista puhumiseen.

Ihmisoikeudet eivät ole neuvoteltavissa, eivätkä mielipidekysymys. Ei ole olemassa kahta äärilaitaa, jos toisessa päässä halutaan yhtäläisiä ihmisoikeuksia kaikille ja toinen pää haluaa syrjiä tai vahingoittaa ihmisiä, joista he eivät pidä.

arvot ohjaavat sekä töissä, että vapaa-ajalla

yksi

ihmisoikeudet ja oikeudenmukaisuus

kaksi

Minulle inklusiivisuus ei koskaan ole passiivinen “kaikki ovat tervetulleita” -lausahdus, vaan aktiivinen päätös oppia olemaan turvallinen ihminen niille, jotka ovat tavalla tai toisella erilaisia kuin minä itse. Työni kautta haluan juhlistaa kehoja ja ihmisiä, joita harvemmin näkyy mediassa tai valokuvaajien portfolioissa. Haluan käyttää tilaani antaakseni näkyvyyttä niille, jotka eivät yleensä tule nähdyiksi, jotka on systemaattisesti suljettu ulkopuolelle ja jotka eivät siksi löydä itseään kuvista. Representaatio ei ole vastaus, vaan työkalu: sen kautta voimme laajentaa käsitystämme kauneudesta, sekä ihmisyydestä ylipäätään.

representaatio / inklusiivisuus

kolme

Uskon, että jos onnistuisimme vapauttamaan itsemme sisäistetyistä kehonormeista, kauneusihanteista ja läskifobiasta, olisimme vapaampia ja onnellisempia. Uskon myös, että se on mahdollista ja sellainen asia, jota kohti jokaisen meistä olisi hyvä pyrkiä – etenkin tässä ajassa, kun kehojen kontrollointi “trendaa” taas. On miljoona tapaa olla läskivihamielinen ja ableistinen sekä itseään että muita kohtaan, ja olen kyllästynyt niihin kaikkiin.

Kehorauhasta ja läskipositiivisuudesta on hyötyä ihan kaikille, koska jokainen meistä kärsii läskivihasta ja kapeista, sekä usein epärealistisista kauneusihanteista.

Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kehoonsa ja vapauteen sorrosta, ennakkoluuloista ja syrjinnästä. Minun työssäni se tarkoittaa, ettei kuvausprosessin aikana puhuta painosta tai laihduttamisesta, eikä itsestä negatiiviseen sävyyn. Kuvausten aikana meidän ei ole pakko koskea sinuun kertaakaan, ja vaikka koskeminen sopisikin sinulle, sovimme sille raamit ja kysymme lupaa aina ennen, kuin korjaamme esimerkiksi hiuksiasi tai vaatteitasi. Turvallinen kokemus on kaiken keskiössä – vain siten saamme luotua sellaisia kuvia, joissa oikeasti olet oma itsesi.

kehorauha

neljä

oikeus turvalliseen tilaan

Jokaisella on oikeus tilaan, jossa kokee olevansa turvassa väkivallalta (henkiseltä ja fyysiseltä), syrjinnältä, sopimattomalta kielenkäytöltä, yksityisyyden loukkaamiselta, triggereiltä tai miltään ilman suostumusta tapahtuvalta toiminnalta.

Työssäni tarjoan ihmisille tällaisia tiloja. Kasvoin ilman turvallista kotia ja löydettyäni sen aikuisiällä, tajusin miten tärkeä asia se on. Nyt oma kotini on sellainen sekä itselleni, että sinulle. Kotistudiollamme toivomme, että voit olla vapaasti oma itsesi, tuntea itsesi nähdyksi ja myös nähdä itsesi tavalla, joka tuntuu omalta. Voit tutustua turvallisen tilan ohjeisiin täällä.

viisi

kestävyys

Mielestäni meidän pitäisi ihmiskuntana (valtiot, isot yritykset ja rikkaat etunenässä) nostaa ilmastonmuutoksen hidastaminen tärkeimmäksi päämääräksi – olisi pitänyt jo vuosikymmeniä sitten. Mikään ei tee minua niin surulliseksi kuin nähdä kerta toisensa jälkeen, kuinka talous jyrää ilmastoasiat politiikassa. Lyhytnäköisyys suututtaa.

Yrityksenä teemme mahdollisimman kestäviä valintoja: olemme autottomia, emme lennä, tarjoilemme tapahtumissamme vain vegaaniruokaa, ostamme kaluston käytettynä, eikä meillä ole erillistä studiotilaa, vaan päästämme asiakkaat kotiimme. Olemme asettaneet rajan yrityksemme kasvulle, sillä päättymätön talouskasvu ei koskaan voi olla kestävää. Osakeyhtiömme tarkoitus ei ole tuottaa voittoa, vaan tarjota meille työ ja palkka, jolla tulee toimeen.

afantasia

Kun suljen silmät, näen vain mustaa. Jos olen ymmärtänyt oikein, kirkkaan, väreissä olevan mielikuvan ja mustan ruudun välillä on jana, jonka ääripäässä olen, vailla visuaalisia mielikuvia.

Opiskeluaikana ahdistuin aina, kun kuvat piti suunnitella tarkasti etukäteen. Mulla kesti myös valtavan kauan löytää omat tapani ohjata ihmisiä kameran edessä, koska mulla ei ole päässäni valmiita tavoiteltavia kuvia tai poseerauksia, kuten joillain kuvaajilla. Opintojen aikana jätin rakennetun kuvan kurssin kokonaan kesken, koska mallin ohjaaminen vastaamaan tarkkaan, ennalta suunniteltuun visioon, sekä valmiin kuvan rakentaminen photarissa useasta osasta oli mulle niin ahdistavaa, että itkin monta kertaa yrittäessäni. Oon kuullut satoja kertoja olevani mielikuvitukseton, ja tavallaan se on ihan totta.

Miten afantasia, eli mielikuvien puute, vaikuttaa mun työskentelyyn?

Mulla on tieto esimerkiksi siitä, minkälaisia erilaiset sääolosuhteet ovat, mutta visuaaliset muistot puuttuvat. Sama pätee mallinohjaukseen: tiedän, minkälaiset ohjeet usein toimivat, mutta en “näe” etukäteen, miltä ne näyttävät. Siksi yleensä nojaan tosi vahvasti tekemisen kautta ohjaamiseen ja ihan vain olemiseen – sekä dokumentaarisuuteen, genrestä riippumatta.

Itsensä kanssa tai yhdessä olemisessa on voimaa ja uskon siihen, että aina ei todellakaan tarvitse poseerata, pelkkä hengittäminen riittää. En kuitenkaan halua, että asiakkaalle tule sellainen olo, ettei hän tiedä mitä tehdä. Siksi suunnittelen jokaisen kuvauksen etukäteen, miettien kourallisen ohjeita eri tilanteisiin – et siis jää yksin. Kiireettömissä boudoir-kuvauksissa Tinksu keskittyy pelkkään mallinohjaukseen, ja suosittelen tätä kokemusta kaikille, jotka kokevat, etteivät osaa olla kameran edessä!

Referenssikuvat ovat mun prosessissa tärkeitä, koska en pelkkien sanojen kautta todennäköisesti saa kiinni asiakkaan toivomasta tunnelmasta. Käyn aina etukäteen asiakkaan laittamat kuvat läpi ja sanoitan ne oman tulkintani ja asiakkaan kanssa puhuttujen juttujen kautta itselleni ymmärrettävään muotoon ohjaaviksi sanoiksi, joiden pohjalta osaan hakea meidän kuvauksissa oikeanlaista tunnelmaa.

Kaikista suurin lahja afantasiassa on se, että näen sen, ja vain sen, mikä on mun silmien edessä. En koskaan metsästä mitään omaa mielikuvaani, tai harmittele “huonoja” olosuhteita, vaan dokumentoin sitä, mitä näen siinä hetkessä. Ja pakko sanoa, että omien toimintatapojeni ja vahvuuksieni löydyttyä en vaihtaisi tätä mihinkään!